Tämä viikko on mennyt koirien osalta vähän miten sattuu. Olen ollut kovassa flunssassa ja koirien liikunta on ollut isännän vastuulla. Onneksi on aidattu takapiha jossa voi välillä vähän päästellä höyryjä pallojen ja patukoiden kanssa.

Mitä toinen edellä, sitä toinen perässä :)

Kerttu loikkaa pallon perään

ja samoin Armi

Täällä se jossain ihan varmasti on!

Melkein aina pallon löysi ja nappasi Armi,

mutta se ei Kerttua haittaa sillä vielä siistimpää kuin napata pallo, on juosta sen perässä joka nappasi pallon!

Kerttu Odottaa, Keskittyy, Loikkaa ja Nappaa!

On se vaan niin hauskaa tuo umpilumessa pallottelu! Käy muuten ihan liikunnasta koirillekin kahlata kainaloita myöten edes takas. Itsestä nyt puhumattakaan. Meillä on vaan nykyisellään lenkkireitit muutteneet aika tylsiksi, sinne mennään minne vaunuilla päästään. Aiemmin talvella kun ei vielä ollut lunta, oli meillä käytettävissä muutama metsäautotie tai  muu leveämpi polun tapainen jossa oli mahdollisuus työntää vaunujakin, mutta nyt mennään vaan lähinnä tienvieriä ja pyöräteitä pitkin. Joskus sentään koirat pääsee lenkille ilman Eliastakin, ja silloin pyrin aina lähtemään jonnekin pöpelikköön.

Kertulla ja Eliaksella on ihme symbioosi. Kerttu antaa Eliaksen tehdä itselleen mitä vain, ja Elias tarjoaa käsiään Kertun nuoltavaksi. Kyllä välillä näyttää hurjalle kun tuntuu että Kertulta irtoaa korva tai kaulanahka venyy muodottomaksi... Eräänä päivänä Elias oli työntänyt sormet Kertun sieraimiin mutta koira vaan istui paikallaan ja antoi asian tapahtua. Missä tahansa Elias onkin, on Kerttu mieluiten ihan vieressä, tai ainakin puolen metrin päässä (paitsi sänkyyn ei ole menemistä!).

Missä Elias, siellä Kerttu

Missä Elias, siellä Kerttu

Missä Elias, siellä Kerttu

Missä Elias, siellä Kerttu

Ja kerran vielä,
missä Elias, siellä Kerttu

Mut kattokaa minkä ihanan paidan löysin Prisman alesta, eikö olekin ihan selvästi pihakoiranpentuja! On se vaan niin että Elias on pihakoiramies jo pienestä pitäen, tämä meidän tuleva kennelpoika =D

Armin poikaystävä-tilanne on taas ihan levällään :( Tämä ihana blondi ei sittenkään ollut se oikea. Yhdessä omistajan kanssa tutkittiin molempien koirien taustoja, sukuja ja muita yhteensopivuuksia. Sanottaisiinko näin että suku on pahin! Kaksi niin komeeta/kaunista, mukavaa ja tervettä koiraa, mutta ei niitä sitten voikaan panna yhteen taustojen takia. Voi miten harmillista! Ihan meinasi itku tulla kun tähän ratkaisuun päädyttiin. Mutta toivottavasti hätä ei ole tämän näköinen, onneksi on vielä useampi kuukausi deittailla. Nytkin on muutama kysely vetämässä, joten eiköhän tämä tästä...

Kyllähän tällaiselle lumikuningattarelle täytyy jostain se oma kunkku löytyä!

(kun niin anovasti katsoo ja pyytää sitä sulhasta... tai palloa... tai namia...)