Maikki kertoilee kahden tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran Armin ja tämän tyttären Kertun elämästä ja arjesta, iloista, onnistumisista ja murheistakin.
Kaikki mielipiteet, kommentit ja ajatukset ovat henkilökohtaisia mietteitäni ja valokuvat itseni tai perheeni ottamia ellei tosin mainita. Sillä että olen mukana yhdistystoiminnassa, ei ole mitään tekemistä tämän henkilökohtaisen päiväkirjan kanssa.
Eilen kävin Lahden ryhmänäyttelyssä tsemppaamassa Aatosta, ja se olikin kaikin puolin mahtava reissu! Meidän Aatos nallekarhu kävi nappaamassa ensimmäisen SERTinsä ja oli lisäksi vielä paras uros kakkonen! Loistavan kirjallisen arvostelun lisään Pihapolun kotisivuille heti kun saan sen sähköpostiini. Onnea ja Kiitos Hanna & co!
JUN ERI1 SA PU2 SERT
Pientä pullistelua kanssakilpailijoille
Enpä olisi silloin pentujen luovutusvaiheessa uskonut millainen mahtavuus tuosta Aatoksesta kasvaakaan. Tällä hetkellä Aatos on Pihapolun menestynein kakarainen, ja Aatoksen hoviväen näyttelyinnostus tuntuisi vain kasvavan :) Ja pihakoira-innostus siinä samalla, olen ihan samaa mieltä Hannan kanssa että Aatos tarvitsee ehdottomasti pikkuveljen! :D
Armin sulhasen metsästys jatkuu kovaa vauhtia. Muutamasta koirasta olen nyt tehnyt tiedusteluja, ja erään tavannutkin. Vastakkainasettelussa ovat tällä hetkellä pieni mutta maskuliininen tumma uros, sekä suuri ja maskuliininen vaalea uros. Jotenkin alkaa tuntua että käännyn nyt sitten kuitenkin tämän blondin puoleen... Molemmissa on puolensa.
|
|
Ja viitaten ed.päivitykseen, ihania kuvia teidän pienestä "kennelpojasta":o).